Väärin ymmärretty!

Väärin ymmärretty !

posted in: Oma opiskelu 0

Blogi NYT myös podcastina.
Kuuntele tästä:

 

Tämän jakson piti olla aiheeltaan jotain aivan muuta kuin mitä se nyt on, mutta sain inspiraation ylen kirjoittaman uutisen perusteella. Ja olen oppinut sen että kun inspiraatio iskee niin ota kynä käteen ja kirjoita ( tai näppis omassa tapauksessani).
Palataas tähän uutiseen joka kosketti minua. Siinä nuori aikuinen mies kertoi omaa tarinaansa ja kasvua siihen ammattiin ja yhteisöön jossa nyt on. Toisin sanoen oman paikan löytämistä tästä maailmasta. Tie ei suinkaan ollut selvää pässin lihaa, ei helppo eikä suora sillä matka maalaispitäjästä isompaan kaupunkiin opiskelemaan uutta luovempaa ammattia vaati rohkeutta ja uskallusta kohdata uusia asioita. Hän kuitenkin kertoi tarinassa kuinka pienenä poikana tykästyi tanssiin ja jota katsottiin kieroon siellä pienessä yhteisössä koska eihän millään tanssiminen ja poikana oleminen millään voinut liittyä yhteen. Hän koki kiusaamista ja kovia aikoja harrastuksensa sekä ulkonäköpaineiden vuoksi. Erilaisuuden dissaaminen nostaa edelleen päätään eritoten pienissä kunnissa vaikka kuinka elisimme 2020-lukua. Liika erottuvuus näkyy olevan pahasta olitpa sitten liian pitkä tai liian lyhyt, liian paksu tai liian levoton. Liian hiljainen ja ujo jää helposti muiden jalkoihin eikä hyvää ole sekään jos ulkoinen anti poikkeaa muista vaikka puheen takelteluna tai lukihäiriönä. Entäpä sitten jos olet väärän värinen tai vääränmallinen tai satut harrastamaan ihan vääriä harrastuksia. Itse haluaisit mutta kun ne muut eivät hyväksy..
Onneksi hän jaksoi jatkaa harrastustaan ja muutenkin selvisi eteenpäin elämässään eikä antanut kenenkään määrittää sitä mitä HÄN voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Jutussa oli aivan loistavasti sanonut näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä siitä kuinka hänet ymmärretään siellä juuri sellaisena kuin on. Ja juuri siitä on kysymys kun koemme olevamme erilaisia kuin muut.
Me nimittäin peilaamme jatkuvasti ympäristöön ja muihin ihmisiin mitä mieltä he ovat, hyväksyvätkö he minut tällaisena kuin olen. Erilaisuudessa on aina jotain mitä kaikki ihmiset eivät ymmärrä tai halua ymmärtää. Silloin heidät kannattaa jättää omiin piireihinsä ja etsiä itselle uudet piirit ja ihmiset jotka ovat hengenheimolaisia ja jotka ymmärtävät. Me voimme valita ne ihmiset joiden kanssa vietämme elämämme sillä se on meidän ikioma elämämme. Se kenen kanssa hengaillaan ja kenen kanssa ei, on meidän oma päätöksemme. Negatiivisessa ympäristössä kannattaa hakeutua sellaiseen seuraan jossa on samanhenkisiä ihmisiä tai jos heitä ei vain yksinkertaisesti ole niin miettiä onko oikeassa ympäristössä.
Omaan kokemukseen pohjautuen tuntuu että olen monta kertaa ollut erilaisena ihmisenä väärässä paikassa väärien ihmisten ympäröimänä. En ole ymmärtänyt mikä siinä kuviossa mättää kun kaikki on tuntunut niin oudolta. En osannut sanoittaa asioita, tiesin vain että jokin ei ollut ns. normaalisti.
Aivan kuin minun seuraani olisi vältelty, siitä kai tunsin että tungettelin kaiken aikaa muiden seurassa. En kelvannut joukkoon. Se on ehkä pahinta kun tajuaa ettei ole jostain syystä haluttua seuraa. Kukaan ei ole kyselemässä kuulumisia tai menemisiä tai yhtään mitään. On kuin ilmaa muille. Mitäpä sitä muuta voi kuin roikkua mukana ja olla kuin ei olisikaan. Toivoa että huomenna tulee uusi päivä, ehkä erilainen kuin tämä päivä ja sellainen johon kuuluisi muitakin tunteita kuin jatkuva kaipuu toisten ihmisten seuraan.
Oletko sinä kysynyt tänään siltä hiljaisimmalta työ- tai opiskeluyhteisön jäseneltä että mitä sinulle kuuluu? Suosittelen tätä lämpimästi kysymään !
Jätä kommentti miten sun kävi tai mitä ajatuksia tämä jakso herätti ! Nähdään ja kuullaan seuraavalla kerralla.
Follow Heidi:
Latest posts from

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *